The Tree of Life

Mulla ei oo taaskaan muuta annettavaa kuin elokuvasuositus. Viime viikkoina on ollut niin kiire, että mysig höst on jäänyt uhkaavasti taka-alalle. Eilen illalla oli hetki aikaa hengähtää, ja täytin sen hetken Terrence Malickin The Tree of Lifella. Se on kaunis. Outo. Korkealentoinen. Vaikea ymmärtää. Jotenkin puhdistava. Vähän kuin Koyaanisqatsin ja Revolutionary Roadin sekoitus. Olin todella otettu veljeksiä näyttelevien poikien rehellisyydestä ja aitoudesta. Tuli tippa linssiin monessakin kohdassa. Näin myös ensimmäisen kerran sen, kun joku poistuu salista kesken elokuvan.