Viime viikonloppu oli kesän viimeinen Reposaaressa. Niisk. On vaikeaa nauttia viimeisistä päivistä, kun samalla tietää, että seuraava kerta on vasta pitkän talven jälkeen. Toisaalta vasta silloin tietää syksyn todella tulleen, kun kesä pakataan pois Reposaaressa, se on yhtä erottamaton osa vuodenkiertoa kuin ensilumi tai kevään ensimmäiset sinivuokot.
Kyllä Grönin Eikka sen osasi sanoa, ensi keväänä taas palaan kotirantaan ♥
Tiedän että tää kuulostaa kornilta, ei haittaa! En häpeä! Pää pystyssä kuuntelen Eino Gröniä ja tihrustan haikeuden kyyneliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti