Polyteknikkojen kuoron joulukonsertti

Ah, vihdoin tähdet linjautuivat - pääsin vuosien epäintensiivisen yrittämisen jälkeen kuuntelemaan Polyteknikkojen kuoron joulukonserttia Johanneksen kirkossa. (Enkä esim. Tapiolan kirkossa - joulu vaan ei ole betonibrutalismin aikaa) Olisinpa mies, niin voisin laulaa frakissa!

Return of the lazy bastard.

Hei moi! Olenpa ollut laiska. Huomasin just että viimeisen kahden kuukauden aikana oon kirjoittanut kaksi kertaa. Oho. Yritän parantaa tapani, eihän blogi muuten voi olla mun hobby, jos en harrasta sitä!

Syksy nyt meni jo, enkä tiedä jäikö siitä käteen yrityksestä huolimatta erityisen syksyisiä asioita. Kaiken kaikkiaan nyt tuntuu siltä että syksy oli harmaa ja tylsä - ainakin henkisesti. Mutta talvesta tulee NIIN erilainen! Turbotalvi 2010! Onnistuin jo käymään kavereiden kanssa Rautatientorilla luistelemassa ja laskemassa mäkeä (kyllä, sekin Rautatientorilla) ja hankkimaan ja koristelemaan elämäni ihka ensimmäisen oman joulukuusen! Turbo! Kaiken lisäksi kuusi oli työpaikan joulukorruptiolounaalta ilmaiseksi saatu, joten tuplaturbo!



JA ystävien kanssa rakkaudella koristeltu.



Se pitää vielä mainita, että ostin itselleni joululahjaksi uuden kameran. JEAH! Oon harkinnut digijärkkärin hankkimista jo pitkään, ja nyt sitten ratkesin. Uusi hobbyni olkoon siis valokuvaus. Antakaa armoa. Ensimmäiset 24 tuntia otin kameran mukaan kaikkialle. Esimerkiksi saunaan. Btw, Kotiharjun sauna, myös yksi turbotalvisuoritus.



Tuleva uudenvuoden lupaukseni voisikin olla, että harjoittelen kuvaamista yhtä ahkerasti kuin harrastin kamerasta haaveilemista.

Miksei aina voi olla sunnuntai?

Sunnuntaina on vaan niin ihanaa nukkua pitkään ja maata sängyssä vielä senkin jälkeen, kun on jo herännyt. Syödä aamupalaa kaksi tuntia. Okei, mun pitää mennä töihin vielä tänään, mutta koska on sunnuntai, en tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että lykkään sitä vielä iiihan vähän vain. Ja koska matkakortistakin loppui arvo eilen ja palkkapäivä on vasta tulossa, mun pitää kävellä töihin - sunnuntaikävely huudettu!

Sirkus tuli kaupunkiin!

Syksy tuli. Oho. Luulen, että tajusin sen hiukan liian myöhään, koska luntakin räpsii jo. Olen ollut niin ihmeissäni uudessa työpaikassa, että en ole ihmeemmin tajunnut katsella ympärilleni.

Päätin loppukesästä, että vaikka ihana, lämmin kreisikesä loppuukin, kaiken hauskan ei todellakaan tarvitse. Yritän siis nyt syksyllä tehdä samanlaisia asioita kuin kesälläkin: mennä tapahtumiin, nähdä kavereita kahviloissa ja fiilistellä vuodenaikaa. Eli tehdä siis syksyjuttuja, jos kerran kesällä tehdään kesäjuttuja.

Etappi yksi: menin sirkukseen. Sirkus Finlandia on lokakuun ajan Kaisaniemessä, eli sinne siis. Olen käynyt perinteisessä sirkuksessa viimeksi ehkä kymmenenvuotiaana, kun keräsin kaikki säästämäni pikkuhilut hikiseen kouraan ja sain juuri ja juuri ostettua halvimman lipun. Nostalgian takia siis oli PAKKO mennä katsomaan esitys. "Maailman suurimmaksi suomalaiseksi sirkukseksi" itseään tituleeraavassa laitoksessa on samaan aikaan jotain todella kornia ja viehättävän vanhanaikaista. Hattara kourassa tapitin akrobaatteja ja klovneja. En olekaan hetkeen nähnyt laamaa(!) seisomassa takajaloillaan. Ehdottomasti parasta showssa oli koomisen taikurin, herra Coperlinin musikaaliset kynttilät. Musiikki syntyi siitä, kun herra Coperlin tuikki sormiaan liekkeihin ja päästi tuskanparahduksia - upean Monty Python -maista!

Ennen kaikkea sirkusteltta näyttää hienolta syysillassa. Olen kävellyt töistä tullessa monesti sen ohi ihan vaan fiiliksen vuoksi. Ne värit! Ne valot! Se musiikki! Ja ne valot!

Habitare 2010

Käväisin äkkiä juoksemassa läpi tämänvuotisen Habitaren. Tai no, totuuden nimissä, näin vain Ahead!-, Ecodesign- ja Design Partners -osastot, ja loppuajan join punkkua baarissa.

Mieleen jäivät Habitaren kierrätysistuinkilpailun tuotokset. Onko kenenkään muun mielestä eurolavojen käyttö penkkeinä jo ehkä hieman nähty juttu? Toisaalta hienoa oli toisen palkinnon kilpailussa saanut konsepti, jossa käytettyjä tuoleja markkinoidaan eteenpäin korostamalla niiden ainutlaatuista käyttöhistoriaa nettisovelluksen kautta: jokaiseen istuimeen lätkäistään tarra, joka sisältää tiedot tuolin historiasta ja aikaisemmista käyttäjistä. Aineeton innovaatio!

Mainitsemisen arvoinen oli myös Punkaliven paviljonki, joka oli voittanut Vuoden messuosasto -palkinnon. Käsittääkseni samainen paviljonki, jonka sisätilan ilmeestä on vastannut Päivi Niemi, oli saanut hyvää huomiota jo alkuvuodesta Milanossa, ja aivan ansaitusti. Hyvä sisko!

Tähän päälle vielä Sebastian Sandelinin osasto, jossa oli esillä uusia tuotteita jo tutuksi tulleen Cobo-valaisimen lisäksi. Go Seppo! (Btw, messujen ajan Coboa saa ostaa erikoishintaan 80 euroa, huomattavsti halvempi kuin Skannon 119).

Rakkauden sulat

Viikset ovat miehen kruunu tai rakkauden sulat. Toden totta! Ja kuka kaipaisikaan enää muunlaista mieskalenteria kuin viiksikalenteria. Minä tiedän. Ei kukaan! Onneksi Rhode Island School of Designin nykyiset ja entiset opiskelijat ovat kasvattaneet urhoollisesti viiksiä kalenteriaan varten.

www.themoustachecalendar.com

Teefiilistelyä

Eerikinkadulta Helsingistä löytyi mahtava uusi teepaikka nimeltä Théhuone. Kahviloita perustetaan ja lopetetaan ympäri kaupunkia jatkuvasti, mutta teen nauttimiseen pyhitettyjä paikkoja tuntuu olevan aika rajatusti. Okei, tiedän tasan yhden, ja se on Théhuone.

Paikka on pieni, sisällä pari pöytää ja ulkona kadulla pari lisää, mutta tunnelma onkin siis mukavan intiimi ja sympaattinen. Paikka tuo itse maahan teetä, joten valikoima on kattava - perusearlgreyhin ei todellakaan tarvitse tyytyä. Myyntipöydän takainen seinä on täynnä valkoiseen pakattuja teelaatuja, ja teelista, josta ostoksensa saa valita, on itse asiassa paksu kansio.

Itse testasin kesäpäivän kuumotellessa kannullisen piña colada -maustettua rooibosta - uijuijui! Vitosen maksavassa kannussa oli hinta-laatu-suhde hyvinkin kohdallaan: tee tuotiin pöytään eleettömällä tarjottimella kahden keksin kera. Hyvin tyydyttävä esillepano. Zen. Tätä lisää. After work tea, anyone?

www.thehuone.com

Dinner for one please, James

Neljäs yö uudessa kodissa, kämppiksistä luopuneena. Outoa että kukaan ei olekaan kotona odottamassa, eikä kenenkään kanssa voi feisbuukkailla keittiön pöydän yli - silti on aika mahtavaa levittää omat, ja vain omat roinansa koko kämppään. Eteinen, kylpyhuone, olohuone, makuuhuone, keittiön arvonimen saanut siivouskomero, kaikki omaa tilaa.

Muuton ja muuton juhlimisen jälkeinen univaje vaikeuttaa jo normaalia ajattelua, mutta pakko silti fiilistellä ennen nukkumaanmenoa hetki (onhan nyt fiilistelykesä). Mikäs uuteen kotiin sopisi paremmin kuin Henri René and His Orchestran Music for Bachelors. Mikä kansi! Mikä avausraita - Dinner for one please, James!



Huomenna pitääkin sitten jo mennä kylään entiseen kotiin, ettei ikävä iske. Laittakaa tytöt jo kaffe tulelle!

Kukkasia ja paahdetta

On hyvän päivän merkki, että töihin mennessä pitää laittaa aurinkorasvaa. Sain nukkua hieman tavallista pidempään, ja käydä työaikana tutustumassa Pakilan ja Klaukkalanpuiston siirtolapuutarhoihin Helsingissä. Pakilan siirtolapuutarha on kuulemma Suomen suurin ja SEN HUOMAA. Nimittäins kovaa hommaa yhtäkkiä kiertää koko alue helteessä ja auringonpaahteessa.

Mutta kivoja kukkia! Jopa näin mitään kasveista tietämättömän näkökulmasta näytti komealta - vihreä + pinkki = hitticombo. Pioni näytti olevan kova sana jokaisella palstalla. Ne on niin herkullisen muhkeita ja täyteläisen värisiä valkoisesta pinkkiin.

Kyl mäkin jos kaikki muutkin!

Miten blogi kuuluu aloittaa? Käymällä suoraan asiaan! Kunhan ensin on valittu tarpeeksi epämääräinen nimi ja sopivan chic leiska. That's done.

Hhhr. Ajatus blogista on kutitellut takaraivossa jo jonkin aikaa, mutta kauan kesti ennen kuin annoin periksi trendille. Turha sitä omia ekshibitionistisia taipumuksiaan on hävetä! Kuva sateisesta Maastrichtista parin vuoden takaa näyttää varmaan ihan huisin kivalta tässä ekan tekstin yhteydessä, ettei blogi näyttäisi liian kuivakalta!