Syksy tuli. Oho. Luulen, että tajusin sen hiukan liian myöhään, koska luntakin räpsii jo. Olen ollut niin ihmeissäni uudessa työpaikassa, että en ole ihmeemmin tajunnut katsella ympärilleni.
Päätin loppukesästä, että vaikka ihana, lämmin kreisikesä loppuukin, kaiken hauskan ei todellakaan tarvitse. Yritän siis nyt syksyllä tehdä samanlaisia asioita kuin kesälläkin: mennä tapahtumiin, nähdä kavereita kahviloissa ja fiilistellä vuodenaikaa. Eli tehdä siis syksyjuttuja, jos kerran kesällä tehdään kesäjuttuja.
Etappi yksi: menin sirkukseen. Sirkus Finlandia on lokakuun ajan Kaisaniemessä, eli sinne siis. Olen käynyt perinteisessä sirkuksessa viimeksi ehkä kymmenenvuotiaana, kun keräsin kaikki säästämäni pikkuhilut hikiseen kouraan ja sain juuri ja juuri ostettua halvimman lipun. Nostalgian takia siis oli PAKKO mennä katsomaan esitys. "Maailman suurimmaksi suomalaiseksi sirkukseksi" itseään tituleeraavassa laitoksessa on samaan aikaan jotain todella kornia ja viehättävän vanhanaikaista. Hattara kourassa tapitin akrobaatteja ja klovneja. En olekaan hetkeen nähnyt laamaa(!) seisomassa takajaloillaan. Ehdottomasti parasta showssa oli koomisen taikurin, herra Coperlinin musikaaliset kynttilät. Musiikki syntyi siitä, kun herra Coperlin tuikki sormiaan liekkeihin ja päästi tuskanparahduksia - upean Monty Python -maista!
Ennen kaikkea sirkusteltta näyttää hienolta syysillassa. Olen kävellyt töistä tullessa monesti sen ohi ihan vaan fiiliksen vuoksi. Ne värit! Ne valot! Se musiikki! Ja ne valot!
