Tulppaaneja tulppaaneja!

Kävipä hassu juttu. Lounastunnilla lueskelin joutoaikani ratoksi naistenlehdeksi luettavaa julkaisua, jossa silmiini osui kimppu tulppaaneja. Sen jälkeen koko päivän ajattelin että olisipa ihanaa ostaa kotiin tulppaaneja. Hassua tässä on se, että en yleensä ihmeemmin lämpene tulppaaneille. Ne on jotenkin nahkeita ja pitää natisevaa ääntä. Mutta vielä hassumpaa on se, että Noora tuli illalla käymään limepiirakalla ja toi kimpun tulppaaneja! Tosta vaan! Ah! En muista saaneeni koskaan aiemmin keltään muuten vaan kukkia. Kiitos Noora, nyt mulla on olohuoneessa kevät!

Naantali

Viimeksi lupasin kertoa retkestäni Naantaliin. No, Naantali ei ole varsinaisesti talvikaupunki. Siinä mielessä, että hotellit, kahvilat ja ravintolat nukkuu talviunia lumen ja viiman keskellä. Paljon puhuttu Valborg, "maailman paras baari", oli kiinni. Kaunista siellä silti on. Mun suuri haaveeni on joskus viettää joulua samanlaisissa maisemissa, leikkiä siirtyneensä pari vuosisataa ajassa taaksepäin (siis kaikissa pittoreskeissa jutuissa, ei esim. keskuslämmityksen tai tuplaikkunoiden suhteen). Paikallisoppaani Hansu vei mut kerrokselle puutalokortteleihin ja fiilisteltiin vähän kaupunkitilaa. Ei kuitenkaan liikaa, viikonloppua viettämässähän siinä oli itse kukin.

Ja olihan siellä yksi turistikauppa auki, mistä sai ostettua postikortit Miralle ja Katille lähetettäväksi! Wanha Naantali on täynnä kaikkea rönsyilevää, vanhanajan henkistä, kimaltavaa ja sokerista tehtyä. Takahuone on pyhitetty Disney-keräilyesineille. Hrrrhh. Ostin mukaan tietysti Kultaranta-teetä! Vanha klassikko Tammerkoski-tee onkin jo päässyt loppumaan.

 Ja sitten tietysti se Muumimaailma! Aika hiljaistahan sielläkin oli koska muumit nukkuu talviunia. Tietty.

Kesällä haluan mennä ehdottomasti uudelleen Naantaliin - voin kuvitella kuinka hyvä fiilis siellä on, kun aurinko paistaa ja satama on täynnä veneitä. Ja pääsen sinne Valborgiin. Siellä on brunssejakin!

Kotimaanmatkailua

Mikä piristäisikään paremmin kuin pieni viikonloppumatka eli klassinen mini-break! Avot, junalla siis Turkuun, tuohon Suomen Tukholmaan! En tainnut olla viikonlopuna ainoa saman idean saanut, kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisspektaakkelia katsomassa oli arvioiden mukaan rapiat 50 000 ihmistä. No, olihan se spektaakkeli. Tulta! Räjähdyksiä! Turbo-Turku!

Edellisestä Turun-visiitistä taitaa olla kulunut kohta kaksi vuotta, joten otin reissuun kunnon turistiasenteen. Kävin matkalaukku kourassa Hesarin matkailusivuilla (!) suositellussa kahvilassa Bossaliinassa. Anni oli kehunut paikkaa myös etukäteen. Kyllä kannatti! Tosi söpö ja pittoreski, hieman kotikutoisen ja samalla myös hyvin hipstertyylikkään oloinen paikka. Kaikki huonekalut oli eriparia, samoin astiat. Bonarina kultainen, kylpyammeesta modattu sohva. Tooosi ystävällinen palvelu. Ja hyvää salaattia.

Kahvilalla on myös oma blogi. Harmi, ettei Bossaliina ole Helsingissä!

Ai niin, kävin myös elämäni ekaa kertaa Naantalissa, siitä lisää ehkä ensi kerralla. Mainitsinko jo, että pääsin myös talviseen Muumimaailmaan (?!?)

AVOIN 140

Taideteollisen korkeakoulun 140-vuotisnäyttely Designmuseossa 12.1.–27.2.2011. Avajaiset tänään. Törkeesti porukkaa. Kuuma. Tuttuja. Ihan tosi kuuma. Hienoja juttuja esillä. 

Ah, niin paljon luovaa luokkaa paikalla! Ihan kuin olis itsekin ollut inessä skenessä! Oih! Minnekäs sitä tiistaina töiden jälkeen menisi ellei näyttelyn avajaisiin skumpalle.

Alla omat – köh köh – henkilökohtaiset suosikkini näyttelystä.

COMPACT KITCHEN — A minimun tableware collection / Päivi Niemi & Tuomas Rossi

PLYWOOD HOUSE — A concept for a second home / Päivi Niemi & Julius Kekoni

Kadonnutta aikaa etsimässä

Kuinka yhden kirjan lukeminen voi johtaa toiseen. Ensimmäisen seurauksena minulla on todella korkeat odotukset jälkimmäisen kaunokirjallisia ansioita kohtaan. Toivottavasti ne kantavat minut läpi koko kymmenniteisen laitoksen. Proust, muuta elämäni!

Valon vuodenaika

Sunnuntain iltakävelylle otin kameran mukaan, jeah! Helsinki näyttäytyi monen viikon lumisuuden jälkeen sumuisena ja vetisenä.

Senaatintorilla oli Valon vuodenaika -tapahtuman valoinstallaatio. Töttöröö!

Lopuksi kurkittiin siskon kanssa Pohjois-esplanadilla Salutorgetin ikkunoista sisään. Mahtavat ruutulattiat. Siellä voisi kuvitella siemailevansa sivistyneesti kahviaan samalla kun piirtää ohikulkevista ihmisistä pikaisia luonnoksia. Ah! Sinne on päästävä seuraavaksi kaffelle.

Joulu meni pois.

Tarkemmin sanottuna se meni laatikkoon ja sängyn alle. Tältä se näytti ennen kuin laitoin kannen kiinni:



Nähdään taas vuoden päästä, rakkaat glitterit!

Vesa Sammalisto: Cities

Todella muikea sarja printtejä, jotka olivat esillä ensi kerran syksyllä Kaapelilla Factory Superstars -tapahtumassa. Riemukkaita! Veikeitä! Kuvat on juuri oikealla tavalla retroja ja samalla ajan hermolla – niistä tulee selittämättömällä tavalla yhtäaikaa mieleen sekä ala-asteajat että viime kesä. "Helsingin" ottaisin mielelläni olohuoneen seinälle! En laita tähän kuvia, koska olen todella herkkänä julkaisuoikeuksien kanssa, mutta hyvälaatuisia kuvia voi ihailla graafikon omilla sivuilla: www.vesasammalisto.com

Suosittelen!

Uusi alku

Vuonna 2011 lupaan harrastaa liikuntaa 2 kertaa viikossa, syödä vitamiinini kiltisti, harrastaa enemmän kokkausta, opetella valokuvaamaan, tavata uusi ihmisiä, pitää kiinni vanhoista ystävistä, hyväksyä tekojeni seuraukset, olla syyttämättä itseäni kaikesta, nähdä Bengtskärin majakan, opetella soittamaan edes yhden kappaleen kitaralla, päästää irti katkeruudesta, korostaa positiivisia puolia kaikessa, olla se ihminen joka haluaisin, ja käydä Madridissa ja Portossa.

Ja lupaan olla itselleni armollinen, kun en pidä kaikkia uudenvuodenlupauksiani.