Glad påsk!

Vihdoinkin aaltovaasille hyvä käyttötarkoitus. Mä en todellakaan ole mikään viherpeukalo, kastelen viherkasvini noin puolen vuoden välein ja multia vaihdan noin en ikinä. Silti on hienoa kylvää rairuohoa ja ihmetellä miten sinnikkäästi se versoo pelkästä märästä vessapaperista aivan liian vähällä auringonvalolla. Siinä ollaan ihan kuulkaas perusasioiden äärellä.

Voittajan aamiainen

Ajattelin että reipas aamiainen (jollaisia en yleensä harrasta, oikeestaan en harrasta yleensäkään aamiaisia) edistäisi reipasta lauantaita. Sen voimalla voisi käydä lenkillä ja tehdä kevätsiivouksen. No, ei mennyt niinkuin Strömsössä. Ensinnäkin nukuin vahingossa pitkälti yli puolenpäivän, sain kokkaillessani palohälyttimen ulvomaan, koko kämppä haisee pekonilta ja tiskiä on enemmän kuin eilen. Mutta ei se mitään! Tänään on vapaapäivä, joten saa tehdä mitä haluaa. Taidanpa mennä upean aamiaiseni voimin kylpyyn.

P.S. Oli silti hyvää.

Kevätihastus

Tiedättehän sen tunteen, kun sydän heräilee talvihorroksesta ja väpättää jokaisen vastaantulevan komistuksen kohdalla kuin perhonen kämmentä vasten? Sen tunteen sytytti (jälleen) italialainen ampiainen. Niitä oli Madridissa ja Lissabonissa kadut väärällään, ja jokaisen kohdalla piti jäädä hetkeksi haikailemaan.
Huoh ♥

Ei mua skootterit noin yleisesti sytytä, mutta Vespassa on vaan sitä jotain. Yhdistelmä nostalgiaa, mielikuvia ja hienoa muotoilua. Ajatus siitä, kuinka hiukset hulmuaa kun huristaa pienen välimerellisen kylän kapeita mukulakivikatuja pitkin takamus hellänä. Jos jonkun moottoroidun ajoneuvon vielä joskus hankin, niin se saa olla Vespa.

Kevät!

Ainakin Rivieralla. Ja kotonakin! Kolmen viikon poissaolon jälkeen yllättyy siitä, että aurinko paistaa vielä seitsemältä illalla ja kotiin voi kävellä kuivaa asvalttia pitkin. Sydän lol hymiö.