Eight tracks: 1108

I made a mixtape! Se oli helppoa! Tein sen täällä, idean sain täältä.

Kräftis

Rapuja on perhanan vaikee syödä, eikä niissä oo edes paljoo syötävää. Jos niitä ei itse saa pyydettyä, ne on kalliita ostaa. Eikä ne nyt niin kummosilta edes maistu. Mutta rapujuhlat on mahtavia!!! Sain ekaa kertaa olla mukana tuoreiden rapujen keittämisessä, ja voin sanoa, että pakasteravut on roskaa. Jos omat merrat pysyy tyhjinä, on voittajan veto soittaa S-marketin ilmoitustaululta löydettyyn "halpoja rapuja"-puhelinnumeroon ja mennä hakemaan ravut random Teuvon takapihalta.

Havaitsin myös olevani rapukuiskaaja. Työkaverini oli kertonut, miten ravun saa nukahtamaan rapsuttamalla sitä pyrstöstä, ja se toimi...! (Pidä rapua ylösalaisin niin, että sen pää on alaspäin, ja silitä sen pyrstöä selkäpuolelta. Works every time.) Pussasin myös metsästä löytynyttä sammakkoa, mutta prinssiä ei ilmaantunut. Desinfioin suuni Skåne Akvavitilla. Niin desinfioi moni muukin, ihan vaan solidaarisuudesta.

Juhlien jälkeen laiturilla maatessa näkyi enemmän tähtiä kuin muistan koskaan nähneeni.

My music education: When you're strange

Loppukesän/alkusyksyn kohokohtia on aina Espoo Ciné, ja varsinkin sen ulkoilmanäytös. Siinä yhdistyy niin monta hyvää asiaa: elokuvat, vesialtaisiin heijastuvat valot, pimeässä illassa istuminen, teen juominen termarista JA uusien asioiden oppiminen.

Mä en oo koskaan pitänyt itseäni suurena musiikin harrastajana, teini-iässä kuuntelin lähinnä Céline Dionia ja Westlifea (ei sillä ettenkö kuuntelisi niitä vieläkin, enkä häpeä!), joten musta tuntuu että mulla on jonkinlainen aukko uskottavien artistien sivistyksessä. Sen takia on hienoa, että Espoo Cinessä näytetään musiikkiaiheisia elokuvia, kuten tänä vuonna The Doorsista kertova When You're Strange, viime vuonna U2:n Rattle and Hum, ja pari vuotta sitten Scorsesen Rolling Stones -leffa Shine a Light. Näistä kaikista mun suosikkini on ollut ehdottomasti Shine a Light - sen keikkataltiointiosuudet oli suorastaan hengästyttävän hyviä. When You're Strangen jälkeen mun ei tarvitse enää hävetä sitä, että en tietäisi The Doorsista juuri mitään. Nyt tiedän! Leffassa oli aivan uskomatonta kuvamateriaalia, ja myös aivan uskomattoman hyvälaatuista sellaista. Mietittiin Saaran kanssa pitkään, miten Morrisonista onkaan jälkikäteen  löytynyt sellaista matskua, missä se ajelee autolla autiomaassa - kunnes elokuvan jälkeen selvisi, että osa materiaalista on Jim Morrisonin ja Paul Ferraran elokuvasta HWY: An American pastoral, jossa Morrison esittää pääosassa liftaria.

Seuraavaksi aion sivistää itseäni katsomalla (vihdoin) Joy Divisionista kertovan Controlin.

Flow

En uskaltanut ottaa Marjattaa mukaan Flowhun. Jos et tunne Marjattaa, voin kertoa että hän on minun rakas järkkärini. Sen sijaan otin mukaan vanhan luotettavan partyratsun, viiksiliimatahraisen pokkarin, jonka linssinsuojus jää aina jumiin ja jonka vaihtoehdot hämärässä kuvaamiseen on joko kahden sekunnin valotusaika tai "olen peura ja nyt se auto tulee päälle" -tyyppinen salama. Ja muistin miksi Marjatta on niin rakas :)

Bengtskär

Vihdoinkin! Ainakin yksi uudenvuodenlupaus täytetty. On se hieno. Bengtskär. Kallioluoto jolla ei kasva ainuttakaan puuta, ja jyhkeä majakka joka on rakennettu paikalta louhitusta graniitista.Sinä päivänä, jona käytiin siellä, oli paahtava auringonpaiste ja saaristoristeilylaiva aivan täyteen pakattu toistensa päälle tunkevia malttamattomia ihmisiä. Ei se mitään, kylmä olut käteen ja kannelle kuuntelemaan Folke Westin ja lukion biologianopettajan välimaastosta kumpuavan oppaan sotahistoriaintoilua. En ollut jotenkin osannut odottaa, että majakka olisi niin suosittu kohde. Mutta hei, miksi ei olisi?

Päästiin kiipeämään valohuoneeseen ennen pahinta ryysistä (52 metriä merenpinnasta). Aivan kä-sit-tä-mät-tö-män kuuma! Aurinko paistaa valohuoneeseen esteettömästi joka ikkunasta, eikä yhtäkään niistä saa auki. Mutta näkymä on huikea - aava meri 365 asteen panoraamana. Oho.

Unelmoin kyllä vielä siitä, että joskus pääsen majakkaan yöksi. Mieluimmin synkän syysmyrskyn aikaan, kun aallot pyyhkii kallioiden yli ja tuuli ujeltaa ikkunoissa. Majakan valo lakaisee pimeydestä esiin sadeverhon. Olispa jo syksy ja synkkiä sateisia iltoja!

Kallio Block Party

No hupsista, ei tullut tällä kertaa Bengtskär-postausta. Ehkä ensi kerralla.
P.S. Olavi Uusivirta on ihana.

Etelänlomalla

Matka Hankoon on kuin etelänmatka - kokeile ja yllätyt varmasti! Näin luvattiin Villa Tellinan nettisivuilla. Kokeilin - yllätyin, oikeassa olivat! Lähdin Annin, Saaran ja Annukan kanssa kahden päivän pikalomalle Hankoon. Olin niin otettu edellisestä visiitistä, että olin siitä asti haaveillut pääseväni parantolalomalle merenrantahuvilaan. Kävikin ilmi, että huvila, jossa nyt oltiin varattu huoneet, oli just yksi niistä, joita viimeksi fiilistelin! Kaiken lisäksi yksi Hangon vanhimmista pensionaateista. Upeeta! Sai liehua silkkipaita päällä rantakalliolla juomassa viiniä, nukkua kukkatapetoidussa huoneessa ja käydä viereisellä rannalla uimassa ennen aamiaista. Ensi kesäksi vois varata vaikka viikon loman?

Oikeestaan se syy, miksi me ylipäätään mentiin Hankoon, oli se, että sieltä pääsee saaristoristeilylle Bengtskärin majakalle. Uijuijui! Vihdoin! Siitä kerron ensi kerralla.

Pöytä koreana

Aina, kun tietty ystäväryhmä kokoontuu yhteen, ohjelmassa on ruokaa, juomaa ja taas ruokaa sen verran, että kaikille tulee varmasti lievä pahoinvointi. Sen jälkeen juorutaan, nauretaan ja syödään taas vähän lisää. Minkäs teet, kun kaikki, minkä Sini grillaa, on niin pirun hyvää? Kuvasta rajautuu just sopivasti pois pari kiloa lihaa ja sieniä :) Kiitos Fäbeille viikonlopusta <3