Vihdoinkin! Ainakin yksi uudenvuodenlupaus täytetty. On se hieno. Bengtskär. Kallioluoto jolla ei kasva ainuttakaan puuta, ja jyhkeä majakka joka on rakennettu paikalta louhitusta graniitista.Sinä päivänä, jona käytiin siellä, oli paahtava auringonpaiste ja saaristoristeilylaiva aivan täyteen pakattu toistensa päälle tunkevia malttamattomia ihmisiä. Ei se mitään, kylmä olut käteen ja kannelle kuuntelemaan Folke Westin ja lukion biologianopettajan välimaastosta kumpuavan oppaan sotahistoriaintoilua. En ollut jotenkin osannut odottaa, että majakka olisi niin suosittu kohde. Mutta hei, miksi ei olisi?
Päästiin kiipeämään valohuoneeseen ennen pahinta ryysistä (52 metriä merenpinnasta). Aivan kä-sit-tä-mät-tö-män kuuma! Aurinko paistaa valohuoneeseen esteettömästi joka ikkunasta, eikä yhtäkään niistä saa auki. Mutta näkymä on huikea - aava meri 365 asteen panoraamana. Oho.
Unelmoin kyllä vielä siitä, että joskus pääsen majakkaan yöksi. Mieluimmin synkän syysmyrskyn aikaan, kun aallot pyyhkii kallioiden yli ja tuuli ujeltaa ikkunoissa. Majakan valo lakaisee pimeydestä esiin sadeverhon. Olispa jo syksy ja synkkiä sateisia iltoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti