Loppukesän/alkusyksyn kohokohtia on aina Espoo Ciné, ja varsinkin sen ulkoilmanäytös. Siinä yhdistyy niin monta hyvää asiaa: elokuvat, vesialtaisiin heijastuvat valot, pimeässä illassa istuminen, teen juominen termarista JA uusien asioiden oppiminen.
Mä en oo koskaan pitänyt itseäni suurena musiikin harrastajana, teini-iässä kuuntelin lähinnä Céline Dionia ja Westlifea (ei sillä ettenkö kuuntelisi niitä vieläkin, enkä häpeä!), joten musta tuntuu että mulla on jonkinlainen aukko uskottavien artistien sivistyksessä. Sen takia on hienoa, että Espoo Cinessä näytetään musiikkiaiheisia elokuvia, kuten tänä vuonna The Doorsista kertova When You're Strange, viime vuonna U2:n Rattle and Hum, ja pari vuotta sitten Scorsesen Rolling Stones -leffa Shine a Light. Näistä kaikista mun suosikkini on ollut ehdottomasti Shine a Light - sen keikkataltiointiosuudet oli suorastaan hengästyttävän hyviä. When You're Strangen jälkeen mun ei tarvitse enää hävetä sitä, että en tietäisi The Doorsista juuri mitään. Nyt tiedän! Leffassa oli aivan uskomatonta kuvamateriaalia, ja myös aivan uskomattoman hyvälaatuista sellaista. Mietittiin Saaran kanssa pitkään, miten Morrisonista onkaan jälkikäteen löytynyt sellaista matskua, missä se ajelee autolla autiomaassa - kunnes elokuvan jälkeen selvisi, että osa materiaalista on Jim Morrisonin ja Paul Ferraran elokuvasta HWY: An American pastoral, jossa Morrison esittää pääosassa liftaria.
Seuraavaksi aion sivistää itseäni katsomalla (vihdoin) Joy Divisionista kertovan Controlin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti