Olen unelmoinut siitä, että voisin syödä kerralla macaroneja niin paljon, että tulisi huono olo. Niin paljon, ettei hetkeen todellakaan tekis mieli niitä kalliita mutta ah-niin-kauniita-ja-makoisia pirulaisia. Kävi ilmi, että siihen ei tarvi edes kovin paljoa. About seitsemän riittää, jos on nuollut myös kaikki tekemisessä käytetyt taikina-astiat.
Kokeiltiin vihdoinkin Saaran kanssa leipoa itse macaroneja a.k.a. makroneja, ja "eihän se nyt niin vaikeaa ollut". Resepti saatiin Safkaseireenin blogista, ja se toimi hyvin! Okei, kaikista ei tullut niin kovin kauniita (ei näy tietenkään näissä kuvissa) tai edes samankokoisia, mutta aika hyvä yritelmä ekaksi kerraksi! Varsinkin meidän "munanvalkuaista voi aivan hyvin vaahdottaa maidonvaahdottimella, otetaan nyt lasilliset skumppaa välillä"-asenteella. Hommaan liittyi myös hienoja ja mystisiä termejä kuten tant-pour-tant ja macronage, joista siis ekstrapisteitä leipomisen kiinnostavuudelle.
Haluan kokeilla tätä pian uudelleen! Haluan syödä macaroneja uudelleen huonoon oloon asti! Vihreitä, keltaisia, punaisia, sinisiä, violetteja macaroneja á la Ladurée. Macaron on mun lempileivos ♥
Mysig höst vs. syysankeus 1-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti