Rakastan kirjastoja. Nuorempana ajattelin, että musta voisi tulla kirjastonhjoitaja, ja menin yläasteella TET-harjoitteluun lähikirjastooni. Huomasin, ettei se ollut niinkään kirjastonhoitajan työ, mikä veti puoleensa, vaan kirjastojen
tunnelma. Juhlava, mutta samalla kotoisa. Tunne siitä, että nurkan takaa voi löytyä mittaamattomia aarteita, ja kaikkeen löytyy hyllyistä vastaus, jos vain osaa etsiä. Nuoruudessani (lapsuudessani) tietoa etsittiin kirjoista, ei internetistä.
P.S. Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä on ollut mulla kesken nyt aikalailla
vuoden. Siis se ensimmäinen osa. Eikä kyse ole edes siitä, etteikö se olis hieno kirja ja ettenkö pitäisi siitä. Päinvastoin, se on ihaninta tekstiä mitä oon lukenut. Sen lukeminen jää vaan helposti muiden asioiden jalkoihin. Mutta en luovuta. Ennen 30-vuotispäivääni oon lukenut koko teoksen. Aika alkaa än yy tee NYT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti